Työväenlehti tekee tiedoksi

Vasemmistonuorten tiedottajana minua pyydetään ajoittain kuvaamaan järjestön ihmisiä ja tapahtumia työväenlehtiin. Alla oleva kuva on Kansan Tahdon kannesta. Laura Koskinen veti Vasemmistonuorten Tammitapaamisessa 25.1. työpajaa ekologisesta rakennemuutoksesta.

Olen kuvasta erityisen iloinen, sillä muuten kelpo lehden ongelmana on ankea ulkoasu, joka yltää yleensä taitosta kuvien laatuun asti. Täysin objektiivinen mielipiteeni on, että tämä on oikein hyvä kuva ja erinomainen valinta kanteen.

(Otsikko pöllitty tästä biisistä.)

Paparazzi Palestiinassa

Elokuiselta Palestiinan-matkalta on julkaistu Liberossa kaksi kuvaa, alla oleva ja linkistä löytyvä. Otin kahden viikon reissusta yli 1100 kuvaa ja kelpuutin niistä lopulta kavereille näytettäväksi reilu 220.

Tämä kuva on otettu kamera lattian rajaan ojennettuna. Huomasin palestiinalaisen puoluejohtajan hypistelevän keskustelun aikana rukousnauhaa, ja toivoin kameran tarkentavan jotenkin järkevästi. Ammuin toki useamman ruudun ja yksi niistä osui tällaiseen näkyyn.

Ihmiset tekevät kuvan

Kansan Tahto käytti tätä kuvaa jutussaan Vasemmistonuorten liittokokouksesta. Alunperin tuuttasin kuvan järjestön Facebook-sivulle, kun puheenjohtajakolmikko Ahlakorpi-Andersson-Aromaa (kuvan järjestys) oli saatu valittua.

Kuvan terävyys on vähän niin ja näin, ja värejäkään en vaivautunut fiksaamaan, kun oli kiire saada kuvaa julki. Mutta jotenkin se toimii silti. Ilo on aitoa, lavastus ("menkää nyt riviin siihen") vaikuttaa luontevalta ja ennen kaikkea kuvassa on kiinnostavia ihmisiä. Kuvattavat on ilmeisesti itsekin tyytyväisiä ilmeisiinsä, joten mitäpä tässä valittamaan.

Värikäs vakitausta

Otin Kansan Uutisiin kuvan työpaikallani vierailleista baskeista. Mietin vain, kuinkahan monen kuvan taustaksi tuo graffiti vielä pääsee.

Vähän eri kulmista

Kesällä ilmestyi Raahen Porvari- ja Kauppakoulun Huomisen suunta -lehti, johon kirjoitin suurimman osan jutuista. Halusin ottaa lehteen myös kunnon kuvat, sillä aiempien numeroiden kuvitus vaikutti suoraan sanoen tylsältä. Ne olivat lähes pelkästään samalla tavalla sommiteltuja ja rajattuja kuvia pöydän ääressä istuvista ihmisistä.

Ihan perusjuttuja: marketin myyjät puutarhaosastolla, pankinjohtaja pankin katolla ja puuseppä ikkunankarmien läpi. Näyttävät paremmilta lehdessä kunnon käsittelyjen jälkeen.

Urheilija on kiitettävän helppo

Tein muutaman jutun Pattijoen Urheilijoiden lehteen. Stressasin aika paljon kuvaamisesta, sillä kuvausajan sopiminen vaati pientä säätämistä ja käytin aika paljon myös aikaa näkökulmien miettimiseen.

Onneksi urheilijat ovat helppoja. Osaavat poseerata, eivät kiusaannu oudoistakaan lavastuksista ja tietävät oman roolinsa peliasun ja siihen painettujen sponsorilogojen kantajina. Urheilija on myös keskimäärin helpompi kuvattava kuin haastateltava - kaikki eivät ole kuvassa poseeraavan pelinjohtaja Sami Sirviön tasoisia lausunnonantajia.

Mistä vasemmiston energia kumpuaa?

Aloitin orientoitumisen Vasemmistonuorten tiedottajan ja Liberon päätoimittajan tehtäviin viikonloppuna kuntavaalikoulutuksessa. Kuvasin koulutusta ja julkaisin kuvia tuoreeltaan Facebookissa.

Vaikka tapahtumien tärkeintä antia ovat ihmiset ja keskustelut, päätin aloittaa kuvasarjan tällä otoksella. Järjestön potentiaalisia jäseniä ajatellen ES-jonneuden luulisi olevan helpommin lähestyttävää kuin tuntemattomien ihmisten naamat.

(Energiajuomien kulutus noissa piireissä on kyllä ihmeellinen ilmiö. Ehkä tapahtumien alkoholittomuudella on jotain tekemistä asian kanssa.)

Kevättuli

Tuli kiire ja enin luovuus tuhraantui parkkipaikan etsimiseen. Monta asiaa olisin tehnyt toisin, jos ajatus olisi ehtinyt mukaan. Mutta jotenkin jylhä fiilis tästä pääsiäiskokkokuvasta tulee. Jotenkin. (Koko juttu täällä.)

(c) Raahen Seutu

Potut pottuina

(c) Raahen Seutu

Perunatehtaan toimitusjohtaja kauhomassa omaa tuotantoaan. Mielestäni ihan onnistunut otos vaikka toisen kaverin pää kasvaakin toimitusjohtajan olkapäästä.

Päätin kuva-aiheen hyvissä ajoin. Lisäjännitystä keikalle toi toisen lehden ammattikuvaaja, jonka kanssa vuorottelimme parhaita kuvakulmia.

Tämän juttukeikan tarjoilut taisivat olla se raja, jota en ainakaan itse halua ylittää. Neljän ruokalajin lounas ja pari suklaapakettia kotiinviemisiksi tuntuvat aika paljolta.

Iloinen mannekiini

Urheilusponsoroinnin idea on siinä, ettei sponsoria tarvitse mainita lehtijutuissa, sillä kuvissa niitä ei voi välttää. Toisen kuvan voi tarkastaa Raahen Seudun sivulta.

(c) Raahen Seutu

Kirkko uudesta kulmasta

Toimittamassani Mun Raahe -blogissa mennään jälleen idea edellä. Tekninen toteutus tulee toisella sijalla, jos silläkään.

Katselin kuvassa olevaa näkyä useampana aamuna viedessäni lapsia päiväkotiin. Näky yllätti, sillä raahelaisen kerrostalon julkisivuremontti avasi täysin uuden näkymän vuosien aikana tuhansia kertoja valokuvattuun ja tauluksi maalattuun kirkkoon.

Halusin olla ensimmäisiä - ellen ensimmäinen - joka tämän kuvakulman ikuistaa.

Näkö vaatii kulmaa

Eilen taltioin itsenäisyyden juhlintaa kahdessa eri tilaisuudessa. Kaksi ensimmäistä kuvaa on Raahen kaupungin juhlasta Raahesalista, kolmas talkoolaisten järjestämästä vapaamuotoisesta koko kansan juhlasta Ruiskuhuoneelta.

Yritin soveltaa kuviin oppeja, joita sain reilu kuukausi sitten Liberon avustajakoulutuksessa. Muistiinpanot Tero Leponiemen luennolta jäivät varastetun tietokoneeni kansioihin, mutta jotain sentään ehti painua mieleen.

Raahesalin kuvissa yritin rakentaa kiinnostavuutta selkeillä etu- ja taka-aloilla, syvyysvaikutelmalla toisin sanoen. Raahen Puhallinorkesterin vasket ja Mieslaulajien tummat puvut kuvaavat tilaisuuden maskuliinista ja sotaisaa tunnelmaa. Pro Raahe -mitalistit eivät onneksi seisseet missään vaiheessa rivissä, joten jouduin hakemaan muunlaista kuvakulmaa. Kuvassa on kaksi tilannetta, kun kiitospuheen pitäjä katsoo siitä ulos ja taka-alalla seisovien miesten ilmeistä voi vain arvailla ajatuksia.

Ruiskuhuoneen pihalla sovelsin ohjetta näkökulman hakemisesta muualta kuin istumis- tai seisomiskorkeudelta. Maanrajasta otettuun kuvaan tuo tunnelmaa keskittyneiden ilmeiden lisäksi kevyt vinous, joka tuntuu olevan toimituksen ammattikuvaajan otoksissakin nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Kameran säätöihin en vieläkään ole uskaltanut kajota.

(c) Raahen Seutu

(c) Raahen Seutu

(c) Raahen Seutu

Käytin lehdessä jo hyvät pelle- ja sirkusaiheiset otsikot

Eilen kävin juttukeikalla Pyhäjoella lasten pellekoulussa. Istuskelin liikuntasalin reunalla ja ammuin sarjatulella sinne tänne. Vasemmanpuoleinen kuva päätyi tämän aamun kanteen ja sen voin tunnustaa olevan ihan vahingonlaukaus. Jonkun muun esisäätämä kamera tarkensi liikkuvan pojan juuri sopivasti.

Oikeanpuoleinen oli myös ehdolla kanteen, mutta koska jutussa korostuivat pellet enemmän kuin sirkus kokonaisuutena, valitsin värikkäämmän. Tätä oikein yritinkin tähtäillä ja poika poseerasi kiitettävn spontaanisti.

(Olosuhteiden pakosta kehnoa kuvankäsittelyä tässä nyt.)

(c) Raahen Seutu

Satunnainen kirjahylly kirjaviisaan taustalla

Uudessa vanhenemisteemaisessa Liberossa on paitsi yksi kirjoittamani artikkeli (s. 18-19) myös ottamani kuva. Ihan perusotos ajankohtaisartikkeliin, jonka asiantuntijakommentaattori piti saada näkyviin.

Keksin sitten, että asiantuntija on tietysti kirjaviisas, joten kuva otetaan kirjahyllyä vasten. Sommittelu tuli jälkijunassa: ammuin kymmenkunta kuvaa suoraan, kunnes tajusin siirtyä hieman sivuun. Ehkä kuva-aiheessa on myös viittauksia artikkelin akateemiseen luonteeseen.

Yksi robotti vastaa kymmentä huonoa kuvankäsittelijää

Saahan sitä ottaa vaikka millaisia kuvia, jos robotti raiskaa ne matkalla internetiin. Näin käy liian usein eikä asialle ilmeisesti edes voi mitään.

Eihän näitä erota ammattilaisesta

Pomminvarma kuvauspaikka tarjosi kuva-aihepommin. Tummakarvainen lammas nuolaisee naurua kihertävää kaksivuotiasta. Erittäin käyttistä.

(c) Raahen Seutu

Juttu lauantain markkinoilta ja Sänkisauhuilta ilmestyi Raahen Seudun lisäksi Pyhäjokiseudussa. Paperilehteen oli valittu kaksi kuvaa, jotka olivat niin hyviä, että ne oli varmuuden vuoksi laitettu RS:n ammattikuvaajan nimiin.

Valomies

Eilen julkaistiin Raahen Seudun juttuni Kansallisoopperan raahelaislähtöisestä valo-operaattorista. Hehkuttelin jo etukäteen, kuinka kerrankin sain hyvän kuvan. Lopulta lehteen päätyi toinen otos, kun taittotila oli vaakakuvalle otollisempi.

Tässä se pystykuva. En tiedä, onko se enää erityisen hyvä, mutta kerrankin oli jokin idea. Ehkä valoon liittyvä vitsi aukeaa, ehkä ei. Kuvattava valitsi itse kuvauspaikan eli purjeveneen kannen.

(c) Raahen Seutu

Miekkataksi torilla

Lauantain Poliisien päivän juttu oli Raahen Seudussa tänään. Siellä samalla Härkätorilla oltiin taas kuten lähes joka viikonloppu.

(c) Raahen Seutu

Päätin jutun otsikon "Avoimien ovien päivä" jo ennen tämän kuvan ottamista, kun kuvasin pikkupoikia testaamassa maijan takapenkkiä. Se kuva oli tulossa kansinostoon, joka sai kuitenkin väistyä jonkin pesäpallouutisen tieltä. Harmitti enintään kanteen keksimäni otsikon vuoksi. "Miekkataksi testissä" olisi miellyttänyt vielä aamullakin.

Minusta kuva on lakoninen mutta silti kiinnostava. Ehkä vähän vinossa.

Vinoilevaa kettuilua

Lähtiessäni tänään ensimmäiselle juttukeikalle törmäsin tällaiseen viestiin.

Muistikortille tallentui kuvia teatteritapahtuman improvisaatiotyöpajasta sekä Poliisin päivästä. Niistä lisää myöhemmin. Huomennakin kuvataan.

Eihän sitä kortilla kuvata!

Unohdin muistikortin toimitukseen, kun lähdin juttukeikalle. Ei saatu Paavo Väyrysestä kuvaa.

Ensimmäisen kerran tämä tapahtui keväällä jokkiskisoissa. Silloin paikalla oli onneksi muita kuvaajia, joiden apuun turvauduin. Tällä kertaa apu löytynee arkistosta, sillä Väyrysestä luulisi olevan joku kuva tallessa.

Tunnustin asian nopeasti työkaverille ja pian myös Facebookissa. Pahempaa kuin ottamatta jäänyt kuva on epäonnistumisen häpeä.